Sadan megan vauhdilla hirsiseinästä läpi
Luostolta olen ensimmäisen kerran ollut datayhteydessä Nokia Communicator 9110i:lla joskus vuodenvaihteessa 2001. Sillä pääsi telnet-yhteyden kautta lukemaan merkkipohjaista sähköpostia. Tietoliikennenopeus oli 14,4 kpbs. Nyt heinäkuussa 2015 mökillemme asennettiin valokuitu, jonka kautta tiedon valtatie virtaa jopa 100 megabitin nopeudella. Periaatteessa siis n. 7 000 kertaa nopeammin kuin 15 vuotta sitten.
Tässä välissä on pärjätty mobiilidatalla, jonka nopeus on pikkuhiljaa noussut 3G:n ja 4G:nkin kautta sellaisiin lukemiin, että etätöiden tekeminen on ollut ihan mahdollista. Sähköpostin lisäksi olen voinut osallistua videoneuvotteluihin, käyttänyt etätyöpöytää, ylläpitänyt webbipalveluita ja siirtänyt suuria mediatiedostoläjiä usein kesäloman alkupäivien iloksi deadlinejen paukkuessa. Onneksi mobiilidata on Suomessa ollut järkevästi hinnoiteltu ilman datakattoa tänä aikana.
Tietenkin myös vapaa-ajan tietoliikennettä on riittänyt. Sen osuus kasvaakin video- ja musiikkistriimauksen, videopuheluiden, tallennettujen televisio-ohjelmien,verkkopelien sekä päätelaitteiden määrän ja käyttäjien lisäännyttyä. Fiksusti sinänsä laitteista on löytynyt internet-yhteyden jakomahdollisuus WLAN-tukiasemaa simuloimalla.
Kuitenkin tiedonsiirtonopeudet eri operaattoreilla, eri vuorokauden- ja vuodenaikoina ovat heitelleet melkoisesti. Nopeammin olisi moni asia tullut hoidettua vielä vakaammilla yhteyksillä ilman “lagimista”. Koska mökillämme tullaan tekemään etätöitä vielä vuosikymmeniä ja hauskaa pitämään siinä samalla, osallistuimme Luoston alueen valokaapelihankkeeseen.
Tähtikuitu Oy vetää Luoston alueelle valokuituverkon, johon halukkaat saavat liittyä kohtuuhintaan. Tässä kuvia siitä, miten tiedon valtatie tulee hirsimökkiin.
Valokuitukaapeli kaivetaan vajaan metrin syvyyteen, ja melkoinen kaivanto on piuhaa varten tehty. Kaapeli on kuitenkin tavallisen verkkojohdon paksuista, ja sitä varten porataan mökin seinästä läpi vain puolisenttinen reikä.
Itse valokuitu on hiuksenohut kuitu, ei paljon kuvassa näkyvän hyttysen kärsää paksumpi. Kaapelissa on neljä kuitua, jotka tässä ovat vielä värillisissä suojakuorissaan. Kolme kuiduista on varakuituja, varsinainen liikenne ylös ja alas verkkoa tapahtuu yhden kuidun kautta.
Hiuksenhienon valokuidun “spleissaaminen” eli yhdistäminen toiseen kuituun ei hoidu paljain käsin. Sitä varten on kallis erityislaite. Maan syvyyksistä tuleva kuitu ja taloon jatkava pätkä asetetaan laitteeseen, joka liu’uttaa automaattisesti kuidun päät yhteen ja sulattaa ne lasersäteellä toisiinsa.
Kuitujen yhdistäminen kestää vain hetken. Laitteen näytössä näkyy suurennos kuiduista sekä liitoskohta, joka ei itse asiassa erotu juuri mitenkään liitoksen onnistuttua. Laite myös mittaa liitoksen aiheuttaman vaimennuksen signaaliin. Vasemmalla oleva pienempi laite on timanttiteräinen leikkuri, jolla kuidun päät leikataan tasaisiksi ennen yhdistämistä.
Mökin sisälle tuotu kuitu on tässä tökätty pieneen laserlähettimeen. Siitä lähtevä valo näkyy kuitujen kytkentäpaneelissa parin kilometrin päässä ja auttaa tarvittaessa troubleshootingissa. Vertailun vuoksi vieressä Rovaniemeltä kirpputorilta 15 € ostettu entinen armeijan taskulamppu, jossa on valkoinen sekä liu’utettavilla kalvoilla saatavat punainen ja vihreä valo, joilla voidaan lähettää morsemerkkejä hieman samalla periaatteella kuin valokuidussa.
Yhteyttä testataan. Keskuksesta tiedonsiirron nopeus kohosi tässä peräti n. 137 megabittiin sekunnissa, kun samaan aikaan “ylös” kuitua liikkui nelisenkymmentä megabittiä. Taskulampun nappia saisi siis puristella 137 miljoonaa kertaa sekunnissa… Tietenkin lopullinen nopeus riippuu kaikista matkan varrelle sattuvista erilaisista yhteyksistä, toisen pään palvelimen nopeudesta ja vielä hieman niistyy metrin matkalla langattoman yhteyden yli ikkunanpielestä pöydänkulmalle. Toki verkkokaapelilla saisi WLANinkin aiheuttaman vajeen poistettua.
Valokuitukytkin ja langaton tukiasema paikallaan ilman suojakantta. Oranssi peukalonkokoinen palikka moduloi kuidun valonvälkkeen ykkösiksi ja nolliksi ja päinvastoin. Kytkimen alareunasta löytyy neljä verkkokaapelin porttia, mutta langattomana tukiasemanahan sitä käytetään. Verkkokaapelille on kuitenkin käyttöä, jos haluaa saada televisiokanavat valokuidun kautta.
Tässä täysin hellasärötön näkymä valokuitutukiasemaan asennuksen valmistuttua. Hienosti toimii! Asentaja oli erittäin ammattitaitoinen ja teki hyvää jälkeä. Emme ajoissa hoksanneet, että televisiokanavia varten tukiasema olisi kuitenkin ollut fiksua asentaa toiseen nurkkaan huonetta, seinää pitkin kymmenen metrin päähän. Se kuitenkin hoituu ujuttamalla verkkokaapeli sähköjohtojen koteloinnin kautta.
Sadan megabitin periaatteellisella nopeudella pärjätään taas jonkin aikaa. Tulossa on tietysti 8k-video stereona, virtuaalisilmikot, kosketuksensiirto, IoT, täydellinen ympäristönsimulaatio ja muistojen siirtäminen datana, joten yhteysnopeudet varmasti kehittyvät tästäkin seuraavina vuosikymmeninä!
Duuninaarmuja 
Extremely clear and educating story about our modern way of communicating. Even a non-technical gets it. Thanks Kalle👍
LikeLiked by 1 person