Skannasin keväällä 2021 isoisäni Sulon vanhoja sodanaikaisia papereita. Kuoresta “Kirjeitä aseveljille” löytyi muutama lähettämätön joulukortti loppusyksyltä 1940. Ystävälleen Einolle ja tämän perheelle osoitetun, American Scantic Line Incin laivaa esittävän kortin Sulo oli varmaan löytänyt työpaikaltaan Porin Mäntyluodosta satamakonttorista. Korttiin on kirjoitettu toivotus “Hyvää Joulua ja onnea v. 1941. Huhtalat”. Miksiköhän kortti oli jäänyt lähettämättä?

Syksy 1940 oli synkkää aikaa. Vuotta aikaisemmin Hitler oli myynyt Suomen, Baltian maat ja puolet Puolaa Stalinille etupiiriksi. Siitä seurannut talvisota oli vienyt Sulon ja Einon, suojeluskuntalaiset reserviupseerit Suomen toiselle laidalle, Karjalan kannakselle Summaan. Kotiin he pääsivät vasta kesällä 1940. Vielä talvisodan lopulla Länsivallat – Iso-Britannia ja Ranska olivat lupailleet Suomelle apuvoimia turvatakseen samalla Ruotsin malmikentät Saksan uhalta. Mutta heti talvisodan päätyttyä Saksa oli vallannut Ranskan, Alankomaat, Tanskan sekä Norjan ja vastikään oli päättynyt raivoisa ilmasota, “Taistelu Englannista”. Läntistä apua ei ollut enää Neuvostoliiton runtelemalle ja painostamalle Suomelle mahdollista saada. Mitähän tästä tulisi?

Kiirettä piti sodan jäljiltä töiden ohella muutenkin. Summan risti -kunniamerkkiä suunniteltiin ja JR8 asevelitapaamisia Porissa järjesteltiin. Sulon komppaniasta oli kaatunut 15 miestä, joiden omaisten asioita piti selvitellä. “Sen pojan minä olisin suonut palajavan, hänellä olisi varmaan ollut vielä paljon tehtävää”, kirjoitti pienviljelijä Humppilasta, ja sai vastaukseksi monisivuisen, koneella kirjoitetun kertomuksen komppanian komentoryhmän johtajana toimineen ja tarkka-ampujanakin kunnostautuneen poikansa sotatiestä.

Konepistoolin luodista ja kranaatinsirpaleista saadut arvet muistuttivat alle vuoden takaisista vaaran paikoista. Jos jotain hyvää talvisodasta koitui, se oli loppuvuonna syntynyt perheen kuopus, tuleva isäni. Ehkä perheen, työn ja maanpuolustuksen kiireissä jäi joulukortti työpöydän laatikkoon. Vuosi vaihtui, mutta ei tuonut onnea. Kaverukset Sulo ja Eino kaatuivat kahden viikon välein Suomen pinnistäessä voimansa korjatakseen idän diktatuurin tekemät vääryydet. Heidät haudattiin peräkkäisiin riveihin Porin sankarihautausmaalle.

Joulukuussa 2021 jokin muistutti minua löytämästäni joulukortista. Lähetin sen sähköpostitse Einon pojalle, jolta sain lämpimät terveiset – se toi mieleen juhlat, joita perheet viettivät yhdessä sodan jälkeenkin. 81 vuoden jälkeen joulukortti pääsi perille. Siihen kirjoitettu toivotus on vuosilukua lukuunottamatta yhä voimassa.

P.S. Nopea googlaus paljastaa postikortin kuvan esittävän Manhattanilta lähtevää Scantic Linen lippulaivaa S.S. Scanpenniä, joka torpedoitiin Pohjois-Carolinan edustalla 1942.