Tagged: CMADFI2015

Back to the Future – Nordefco ADL seminar in Gol, Norway

I had the chance to attend the Nordefco ADL seminar in Norway, May 20th to 22nd as an invited speaker. Nordefco is short for Nordic Defence Co-operation. ADL means Advanced Distance Learning. This was the 10th time the seminar was arranged, always in this Norwegian Twin Peaks town and hotel between snow-capped mountains. Present were some 150 Nordic military and related people, plus some Canadians, Americans, Britons etc.

The main topics that grabbed my attention were

  1. Motivation in ADL
  2. Analytics to enhance learning
  3. MOOCs and learning content
  4. Hands-on workshops about practical content tools and methods
The Nordefco ADL seminar poster

The Nordefco ADL seminar poster


Motivation is the key to good learning results, especially in ADL where most of the time the learner is on his own. Many speakers pointed to the distributed collaboration using virtual tools as a means of bringing people together and learn in spite of being geographically apart. MOOC (Massive Online Open Course) is today’s learning forum and method that was mentioned by many. It has even been proven that physical separation improves co-operation skills (both technical and social), and that written responses make students reflect more actively and academically better than face-to-face. I wonder how this relates to using recorded video presentations that are popular in the flipped learning concept. As Sören Lundsgård put it, “teachers have to be very aware to keep the screen warm“. I.e. feedback and interaction are needed.

Professor John M Keller presented the ARCS-V model for integrating motivational design into ADL. ARCS-V stands for Attention, Relevance, Confidence, Satisfaction and Volition. Volition, i.e. the will to continue despite external temptations, keep focused, (Finnish “sisu”?) is decisive in self-learning, I have also noticed when studying MOOC courses. “The instructor’s motivation is just as important as the learner’s, maybe more so” said the professor, and that motivation should also be reflected in the learning material.

Siren Elise talked about storytelling as a way to build motivating learning content. I agree with her and have also used stories and humor whenever possible. She used an IKEA manual as an example of breaking content in pieces and making a story out of it – with a happier ending than what we sometimes get with the Swedish furniture!

Professor Jarmo Viteli from the University of Tampere, Finland, talked about cyber learning, gamification and learning analytics. He used the currently famous Finnish Defence Forces’ letter to the reservists as an example of motivational idea. He also quoted the wise Marshall McLuhan: “Anyone who makes a distinction between games and learning, doesn’t know first thing about either“.

Through the story of a boy in Bhutan, he described the Stanford university online strategy, that I think applies to e.g. Finnish Defence Forces (FDF) and the reservists:
1. University’s own students at campus – flipped classrooms: FDF cadets
2. University’s students outside campus (ADL, MOOCs): FDF staff/officers
3. Any student globally – social responsibility (MOOCs): FDF reserve army

Finally, Dr. Tom Archibald demoed a game made to motivate and teach US Army reserve soldiers (the reserve approach being different from the Finnish reservists). Wisely enough, the game was written and illustrated in the language of the target group, young reserve army soldiers attending service a weekend/month. The game is about decision making in tough situations, with “plenty of opportunities to get drunk and in trouble”. Its idea had of course been heavily criticized, but as I have also noticed, such unorthodox approach often hits home with the real learners. “In the army we hate the Next button“, summed Dr. Archibald the motivation for the game design. The game also goes to show that a good story does not need high quality 3D to work. The game was done with the (free) Unity game development engine and Twine, an open-source tool for telling interactive, non-linear stories.


It is high time to get data analytics tools to improve learning and its design. Marketing, business, the game industry and other fields already rely on analytics and big data. In my 20 years in eLearning, I have rarely seen even an attempt at interest in how learners are actually performing in detail. The LMSs haven’t been very helpful in that sense either. Most importantly, the concept of following the learners’ progress on some kind of radar to react to it and guide it to better results, has been missing. This is about to change.

Analytics was mentioned in many presentations. Jonathan Poltrack told about the xAPI. It is a way to track learning experiences achieved even with something else than a computer. One use case for xAPI is “How do I get a centralized view of my learning data?” The topic was somewhat challenging and technical, but a quote may help summarize xAPI:

The xAPI is a specification that describes an interface and the storage / retrieval rules that developers can implement to create a learning experience tracking service. The service works by allowing statements of experience (typically learning experiences, but could be any experience) to be delivered to and stored securely in a Learning Record Store (LRS). The format of these statements is based on Activity Streams (Actor, Verb, Object; e.g.,“I did this.”). In this format, the Actor is the agent the statement is about, like a learner, mentor, teacher, or group. The verb describes the action of the statement, such as read, passed, or taught. And the object is what the Actor interacted with, like a book, a test, or a class.

Analytics, learner tracking and feedback were mentioned in many other presentations too, often together with gamification examples.

MOOCs and learning content

Massive Online Open Courses were described as a disruptive innovation (rather than “same shit in a new wrapping”). I have completed one very good MOOC course (Gamification in Coursera by Kevin Werbach) and was impressed by the method. A MOOC typically mixes short video lessons with additional material, links, exercises with peer review and discussion groups. They are either self-study or scheduled, with an online tutor responsible for even thousands of participants. Good MOOC platforms provide the courses in a very usable format.

But completing a MOOC successfully also requires a lot of effort – maybe even more than just dozing in a lecture hall. It calls for motivation, especially the volition that professor Keller mentioned. Producing and running a MOOC course also takes more effort than putting together an “old style” online course. Currently the need for learning video production capacity is needed. In the seminar this need was answered in many of the hands-on-workshops.

Learning content in general was also discussed in many presentations. Now years after the advent of eLearning, we have a lot of legacy content made with big effort. That effort is about to get wasted unless we look back and make use of some of that content. This topic I touched in my presentation.

My presentation “Different Levels of Digital Learning Content”

I have worked on eLearning content and methods with the Finnish Defence Forces (FDF) since 2005. In my presentation I described the case of abrupt need for eLearning. I was called for reserve training that takes places in two parts. After the first days many were willing to prepare for the next part by studying online. For security etc. reasons there was no material in the FDF Moodle.

Based on my background, I could identify existing learning material that might help in preparing for the reserve training. I also know Moodle. It was agreed that I put up voluntarily an eLearning course with useful content. It took me about one day over two weeks’ time and the course was deployed in time before the exercise. The basic idea for the course came from MOOCs although it currently is more a proof of concept with limited content.

In building the course I realized that the content I used and created could be divided in three levels. For this military audience, I chose to call them

  1. Strategic content – big stuff you either already have or cannot create in time
  2. Tactical content – lighter, modular content that can be made in weeks/months to a specific purpose
  3. Auxiliary content – links, files etc. that are available at once but need to be verified to be suitable for your needs

Most importantly, I realized there needs to be a person (for there is no database and metadata enough) who can by human logic find the required pieces of content and produce the “glue” – the (Moodle) course structure with additional pics, text, tests and procedures needed to deliver the content just in time to those who need it.

From this follows that you need to know your strategic content, and make sure there will be more of it up-to-date. You need to ensure you are capable of producing tactical content when needed. And you need to know what auxiliary content there is and how to use it.

The three content types and "someone" who knows and can.

The three content types and “someone” who knows and can.

There was no strategic material years ago. There was no real LMSs years ago. No-one knew how to learn online. There was no online video. There was no social media, interaction and sharing in the virtual world. All this is here now. The time is right for online learning.

The workshops

I liked the idea of devoting late afternoons for 4-5 runs of hands-on workshops. The setup was well organized. Unfortunately I think not everybody attended the workshops, some of them could have taken more people.

Topics covered in the workshops were mostly about different content production tools such as Office Mix (my workshop), Camtasia, Captivate, Adobe ConnectPro, Skype for Business, interactive PDFs, using Kahoot quizzes etc (a link to the workshops in the end of this blog).

The Future

We are now in the future. I feel that way all the time. Maybe because it is exactly 20 years since I started with eLearning, and now the visions of that time are becoming reality (some of our visions at Valmet are actually online). Everything I saw in the scifi movies in the 80’s is here – KITT, Robocop, Terminator, TRON et al. Fortunately not The Day After (it wasn’t scifi).

FDF media specialist Mikko Tontti about to fly an inexpensive quadcopter drone with GPS guidance, stabilized 4K video and live connection to two controllers on the ground.

FDF media specialist Mikko Tontti about to fly an inexpensive quadcopter drone with GPS guidance, stabilized 4K video, a laser gun and a live video connection to two controllers on the ground.

So where’s the future now? There was not much talk or visions of that in Gol. It’s good that we have achieved something that works, but where to next? What would Marty McFly do?

Teemu Eskola gave an inspiring talk about almost-future, in which we become more and more integrated with our hardware, software, data and connected with each other (read IoT (Internet of Things) + AI). The world of today is about “Me, myself and I” – hopefully not so much in the bad, selfish way it sounds to an old-timer, but in the sense that makes life better for individuals living together.

This approach was also in the heart of the workshop by the Finnish Defence Forces conscript Esa-Pekka Pirhonen. His smart presentation described the work of a Social Media Agent, a type of Community Manager.

The agents are conscripts that moderate closed groups in Facebook. They connect with new conscripts about to enter the service, help them prepare for it and succeed in their time in the Army. Through a mobile phone and a familiar interface, the Facebook agent provides an easy and quickly accessible interface to the support organization that the Army offers.

This is also about a change in how we live with each other. It’s no more about yelling “stick your smile where the sun don’t shine!“. We are not here anymore on a need-to-know basis only, but to achieve more together with others, in the real and virtual worlds. This I call a future where I want to live, and a Nordic way of life I want to defend.

FDF conscript Esa-Pekka Pirhonen presenting the social media agent concept.

FDF conscript Esa-Pekka Pirhonen presenting the social media agent concept. Three real agents are on standby in the Facebook chat in the laptop in front of him, ready to answer questions typed in by the audience.

Thanks to the organizers, colleagues, audience and Pers hotell for a great conference and to Tuomas “Tumppi” Tihula for the invitation! See you next year in Finland.

Seminar program and workshops

Speakers and topics: http://www.fels.dk/adlforum/confirmed-speaker-2015/
Workshop abstracts: http://www.fels.dk/adlforum/workshops/

Twitter feed

Twitter feed from the seminar (hashtag #nordicadl): https://twitter.com/search?q=%23nordicadl&src=typd&vertical=default&f=tweets

Useful quotes

  • From “the saint on stage” to a “guide on the side” – Elisabeth Engum
  • “Foil and toil” – traditional classroom information overflow by John M Keller
  • “The instructor’s motivation is just as important as the learner’s, maybe more so” – John M Keller
  • “As teachers we have to be very aware to keep the screen warm” – Sören Lundsgård
  • “Anyone who makes a distinction between games and learning, doesn’t know first thing about either” (Marshall McLuhan / Jarmo Viteli)
  • “In the army we hate the Next button” – Dr. Tom Archibald
  • “Same shit in a new wrapping” – June Breivik
  • “Don’t take content so seriously!” – Lasse Hamre
  • “In marketing, the most important thing is the word “new”” – Teemu Eskola
  • “You need to make it all about me – it’s a Me culture” – Teemu Eskola
  • “How do I get a centralized view of my learning data?” – Jonathan Poltrack
  • “Teacher monologue is a barrier for learning” – Elisabeth Engum
  • “You can innovate as much as you like, as long as you don’t change anything” – June Breivik

Links to software and sites

CMADFI 2015 yhteisömanageripäivillä

Osallistuin neljänsille yhteisömanageripäiville 26.1.2015 Lahdessa. CMADFIn (Community Manager Appreciation Day, Finland) ideana on kunnioittaa uudehkoa yhteisömanagerin toimenkuvaa omaavien työtä aina tammikuun neljäntenä maanantaina. Viime vuoden hyvän kokemuksen perusteella ilmoittauduin jonoon ohjelmaakaan etukäteen katsomatta, ja onneksi mahduin mukaan. Olen itse sivutoiminen yhteisömanageri ja some-kanavien käytön kehittäjä useamman vuoden ajalta. Yhteisömanagereista tietoa pääorganisaattori Johanna Janhosen tuoreessa yhteisömanagerikyselyssä.

CMADFI 2015 pidettiin Lahdessa oppimiskeskus Fellmanniassa. Jyrkästi nouseva auditorio riitti tiukasti n. 250 osallistujalle. Järjestelyt olivat kaikin puolin oivalliset ja ruoka hyvää. Tilaisuus myös striimattiin. WLAN-kaistaa riitti tälle somettajalaumalle, ja jokaiselle istumapaikalle oli oma virtapistoke!

Ohjelma löytyy täältä  – esitykset olivat Slidesharessa, joten kenenkään ei tarvinnut sählätä oman koneen kanssa tai kiikuttaa viime hetken versiota muistitikulla. Esitykset olivat lyhyitä ja ytimekkäitä, nukahtamisen vaaraa ei ollut ruoan jälkeenkään. Sen verran tiivistä tykitystä päivä kyllä oli, että pari lyhyttä taukojumppaa olisi ollut paikallaan verenkierron elvyttämiseksi.

Minuun kolahtivat erityisesti seuraavat aiheet:

  1. Kuunteleminen
  2. Yhteisöjen muodostuminen
  3. Sosiaalinen intranet


Kun aloimme edellisessä työpaikassani aktivoitua somerintamalla, oli suurin huoli siitä, kuka somekanaviin tuottaa sisältöä ja minkälaista se olisi. Helppoa se ei ollut, eikä sitä todellakaan syntynyt spontaanisti keneltä vain. Mutta sisällön tekemistä tärkeämpää onkin yhteisön ja somen kuuntelu ja siihen reagointi. Se ei ehkä ole ulospäin suuntautuneelle, omasta viestistään innostuneelle ihmiselle helppoa. Juuri kuuntelemalla olisi kuitenkin pienellä vaivalla saatavissa arvokasta tietoa, johon tarttumalla asioita voi edistää tulokselliseen suuntaan. Kuuntelu kiinnostaa Puolustusvoimiakin samasta syystä – tarvitaan ajanmukaista tietoa meihin liittyvistä asioista, jotta niihin voidaan reagoida.

Somekuuntelu edellyttää kuitenkin “työkseen Facebookissa roikkumista”, mikä kuuluu vielä harvojen toimenkuvaan. Ja kyllähän omia verkostojaan mielellään seuraa, mutta yrityksen roolin ottaminen somekuuntelussa ei olekaan helppoa. Muistan kuitenkin vaikkapa sen, kuinka aikoinaan pomoni Madridin TEKESin teollisuussihteeristössä aloitti työpäivänsä tiedonhankinnan lukemalla sanomalehdet. Ei ollut somea! (eräs kesätyötehtäväni oli kartoittaa, mitä sähköisiä tietoverkkoja Espanjasta löytyi 1994 – ei monia).

Internet laskeutui taivaasta kansan keskuuteen heinäkuussa 1994.

Internet laskeutui taivaasta kansan keskuuteen heinäkuussa 1994.

Kuuntelemisen voimasta puhuivat mm.

Harrin otsikkoon “Sontaa tuulettimeen” liittyen näinkin juuri hauskan anekdootin “Shit doesn’t just happen – it takes time and effort”. Somessa se kuitenkin voi tapahtua noin vaan.

Yhteisöjen muodostumisesta

Sometoimintaa töissä aktivoidessamme yritimme myös rakentaa yritykseemme liittyvää yhteisöä, lähinnä Facebook-seuraajamäärää kasvattamalla. Ei se helposti kasvanut, eikä luontevaa yhteisöä niin vain synnykään. Emme ehtineet kuunnella somea tai esittää aktivoivia kysymyksiä. Blogien kanssa sentään päästiin liikkeelle news hijacking -ajatuksella.

Harto Pönkä sanoi esityksessään hyvin, että olemassaoleva yhteisö on helpompi siirtää tekniseen ympäristöön kuin rakentaa yhteisö tyhjästä. Yhteisö (ja yhteisöllinen työskentely) edellyttää yhteistä tavoitetta ja aktiivista keskustelua, jota yhteisömanageri tietysti voi yrittää fasilitoida (bingo!). Ja täytyy tavoitellun yhteisönkin käyttää somesovelluksia. Tviittaa siinä sitten jos kukaan ei edes osaa olla kuulolla.

Uuden yhteisön rakentamisen haasteista puhui myös Anna Erkinheimo Kiertotalouteen liittyvässä projektissa.

Opin näistä, että yhteisön rakentaminen vaatii jatkuvaa työtä ja huomiota ja sen pitää tosiaan perustua jollekin oikeaksi, tarpeelliseksi ja kaikkia hyödyttäväksi koetulle asialle. Joidenkin toimialojen ja kohderyhmien kanssa tällaisen yhteisen aiheen keksiminen voi olla hankalampaa kuin toisten.

Sosiaalinen intranet

“Sisäinen viestintä on kuollut ja sosiaalinen työntekijä on syntynyt” julistivat Milja Nohynek ja Jane Toikka.

Sosiaalinen työntekijä on syntynyt, mutta koska hän oppii puhumaan?

Sosiaalinen työntekijä on syntynyt, mutta koska hän oppii puhumaan?

Näin upeasti ei ole vielä minun kokemissani työympäristöissä käynyt. Yammerin käyttöönotto jämähti siihen, että ensimmäinen keskustelunavaus koski yt-neuvotteluja. Itse uskon kyllä “Corporate Facebook”-ajatukseen siilojen (bingo!) rikkomisessa. Mutta tuskin kukaan töissä oppii somettamaan. Vain ne, jotka somea käyttävät työpäivän ulkopuolella, voivat sitä osata töissäkin käyttää. Ja huomattavan moni työikäinen ei vieläkään somessa pyöri. Ensi vuonna olisi mielenkiintoista kuulla myös onnistuneista “työntekijälähettilyys”-tapauksista.

Oikein hyvän esityksen intrauudistuksesta pitivät Aino Heiska ja Samuli Airaksinen “Tee näin, niin epäonnistut”-kaavalla. Heidän rakentamassaan intrassa työntekijät kuulemma viihtyvät lomallakin, ja se on paljon se.

Viisi sääntöä epäonnistuneessa intrauudistuksessa onnistumiseksi

Viisi sääntöä epäonnistuneessa intrauudistuksessa onnistumiseksi

Slideshare hallitsee

Vielä täytyy kehua Slidesharen käyttöä esitysten varastona sekä ohjelma-sivua esityslinkkeineen. Joillakin slideillä oli niin pientä pränttiä, että sain niistä paremmin selvää oman tablettiläppärini näytöltä. Pidän OneNotella muistiinpanoja ja kirjoittamani teksti linkittyy suoraan kulloiseenkin Slidesharessa olevaan esitykseen. Kiitos kymmensormijärjestelmän, kirjoitan paljon samalla kuin kuuntelen. Ikävä kyllä viimeaikaisten tutkimusten mukaan muistaisin paljon enemmän, jos tuhertaisin kynällä paperille. Aina ei voi voittaa, tällä on pärjättävä. Pelkkä tabletti ei riittäisi, sillä ei voi kirjoittaa.

Ensi kerralla

Jos informaatiosota jatkuu ja kenties vielä tästä kiihtyy, olisi mielenkiintoista kuulla ensi vuonna vaikka somesotilas-bloggari James Mashiria siitä, miten aktiivisella verkkopresenssillä (bingo!) voidaan vaikuttaa valtion turpo (turvallisuuspolitiikka) -keskusteluun ja osallistua hybridisodankäyntiin. Otsikkoehdotus: “Onko näppäimistö panssaria mahtavampi?”

Kiitos kaikille järjestäjille ja sponsoreille!