Tagged: CMAD

CMADFI 2015 yhteisömanageripäivillä

Osallistuin neljänsille yhteisömanageripäiville 26.1.2015 Lahdessa. CMADFIn (Community Manager Appreciation Day, Finland) ideana on kunnioittaa uudehkoa yhteisömanagerin toimenkuvaa omaavien työtä aina tammikuun neljäntenä maanantaina. Viime vuoden hyvän kokemuksen perusteella ilmoittauduin jonoon ohjelmaakaan etukäteen katsomatta, ja onneksi mahduin mukaan. Olen itse sivutoiminen yhteisömanageri ja some-kanavien käytön kehittäjä useamman vuoden ajalta. Yhteisömanagereista tietoa pääorganisaattori Johanna Janhosen tuoreessa yhteisömanagerikyselyssä.

CMADFI 2015 pidettiin Lahdessa oppimiskeskus Fellmanniassa. Jyrkästi nouseva auditorio riitti tiukasti n. 250 osallistujalle. Järjestelyt olivat kaikin puolin oivalliset ja ruoka hyvää. Tilaisuus myös striimattiin. WLAN-kaistaa riitti tälle somettajalaumalle, ja jokaiselle istumapaikalle oli oma virtapistoke!

Ohjelma löytyy täältä  – esitykset olivat Slidesharessa, joten kenenkään ei tarvinnut sählätä oman koneen kanssa tai kiikuttaa viime hetken versiota muistitikulla. Esitykset olivat lyhyitä ja ytimekkäitä, nukahtamisen vaaraa ei ollut ruoan jälkeenkään. Sen verran tiivistä tykitystä päivä kyllä oli, että pari lyhyttä taukojumppaa olisi ollut paikallaan verenkierron elvyttämiseksi.

Minuun kolahtivat erityisesti seuraavat aiheet:

  1. Kuunteleminen
  2. Yhteisöjen muodostuminen
  3. Sosiaalinen intranet

Kuuntelemisesta

Kun aloimme edellisessä työpaikassani aktivoitua somerintamalla, oli suurin huoli siitä, kuka somekanaviin tuottaa sisältöä ja minkälaista se olisi. Helppoa se ei ollut, eikä sitä todellakaan syntynyt spontaanisti keneltä vain. Mutta sisällön tekemistä tärkeämpää onkin yhteisön ja somen kuuntelu ja siihen reagointi. Se ei ehkä ole ulospäin suuntautuneelle, omasta viestistään innostuneelle ihmiselle helppoa. Juuri kuuntelemalla olisi kuitenkin pienellä vaivalla saatavissa arvokasta tietoa, johon tarttumalla asioita voi edistää tulokselliseen suuntaan. Kuuntelu kiinnostaa Puolustusvoimiakin samasta syystä – tarvitaan ajanmukaista tietoa meihin liittyvistä asioista, jotta niihin voidaan reagoida.

Somekuuntelu edellyttää kuitenkin “työkseen Facebookissa roikkumista”, mikä kuuluu vielä harvojen toimenkuvaan. Ja kyllähän omia verkostojaan mielellään seuraa, mutta yrityksen roolin ottaminen somekuuntelussa ei olekaan helppoa. Muistan kuitenkin vaikkapa sen, kuinka aikoinaan pomoni Madridin TEKESin teollisuussihteeristössä aloitti työpäivänsä tiedonhankinnan lukemalla sanomalehdet. Ei ollut somea! (eräs kesätyötehtäväni oli kartoittaa, mitä sähköisiä tietoverkkoja Espanjasta löytyi 1994 – ei monia).

Internet laskeutui taivaasta kansan keskuuteen heinäkuussa 1994.

Internet laskeutui taivaasta kansan keskuuteen heinäkuussa 1994.

Kuuntelemisen voimasta puhuivat mm.

Harrin otsikkoon “Sontaa tuulettimeen” liittyen näinkin juuri hauskan anekdootin “Shit doesn’t just happen – it takes time and effort”. Somessa se kuitenkin voi tapahtua noin vaan.

Yhteisöjen muodostumisesta

Sometoimintaa töissä aktivoidessamme yritimme myös rakentaa yritykseemme liittyvää yhteisöä, lähinnä Facebook-seuraajamäärää kasvattamalla. Ei se helposti kasvanut, eikä luontevaa yhteisöä niin vain synnykään. Emme ehtineet kuunnella somea tai esittää aktivoivia kysymyksiä. Blogien kanssa sentään päästiin liikkeelle news hijacking -ajatuksella.

Harto Pönkä sanoi esityksessään hyvin, että olemassaoleva yhteisö on helpompi siirtää tekniseen ympäristöön kuin rakentaa yhteisö tyhjästä. Yhteisö (ja yhteisöllinen työskentely) edellyttää yhteistä tavoitetta ja aktiivista keskustelua, jota yhteisömanageri tietysti voi yrittää fasilitoida (bingo!). Ja täytyy tavoitellun yhteisönkin käyttää somesovelluksia. Tviittaa siinä sitten jos kukaan ei edes osaa olla kuulolla.

Uuden yhteisön rakentamisen haasteista puhui myös Anna Erkinheimo Kiertotalouteen liittyvässä projektissa.

Opin näistä, että yhteisön rakentaminen vaatii jatkuvaa työtä ja huomiota ja sen pitää tosiaan perustua jollekin oikeaksi, tarpeelliseksi ja kaikkia hyödyttäväksi koetulle asialle. Joidenkin toimialojen ja kohderyhmien kanssa tällaisen yhteisen aiheen keksiminen voi olla hankalampaa kuin toisten.

Sosiaalinen intranet

“Sisäinen viestintä on kuollut ja sosiaalinen työntekijä on syntynyt” julistivat Milja Nohynek ja Jane Toikka.

Sosiaalinen työntekijä on syntynyt, mutta koska hän oppii puhumaan?

Sosiaalinen työntekijä on syntynyt, mutta koska hän oppii puhumaan?

Näin upeasti ei ole vielä minun kokemissani työympäristöissä käynyt. Yammerin käyttöönotto jämähti siihen, että ensimmäinen keskustelunavaus koski yt-neuvotteluja. Itse uskon kyllä “Corporate Facebook”-ajatukseen siilojen (bingo!) rikkomisessa. Mutta tuskin kukaan töissä oppii somettamaan. Vain ne, jotka somea käyttävät työpäivän ulkopuolella, voivat sitä osata töissäkin käyttää. Ja huomattavan moni työikäinen ei vieläkään somessa pyöri. Ensi vuonna olisi mielenkiintoista kuulla myös onnistuneista “työntekijälähettilyys”-tapauksista.

Oikein hyvän esityksen intrauudistuksesta pitivät Aino Heiska ja Samuli Airaksinen “Tee näin, niin epäonnistut”-kaavalla. Heidän rakentamassaan intrassa työntekijät kuulemma viihtyvät lomallakin, ja se on paljon se.

Viisi sääntöä epäonnistuneessa intrauudistuksessa onnistumiseksi

Viisi sääntöä epäonnistuneessa intrauudistuksessa onnistumiseksi

Slideshare hallitsee

Vielä täytyy kehua Slidesharen käyttöä esitysten varastona sekä ohjelma-sivua esityslinkkeineen. Joillakin slideillä oli niin pientä pränttiä, että sain niistä paremmin selvää oman tablettiläppärini näytöltä. Pidän OneNotella muistiinpanoja ja kirjoittamani teksti linkittyy suoraan kulloiseenkin Slidesharessa olevaan esitykseen. Kiitos kymmensormijärjestelmän, kirjoitan paljon samalla kuin kuuntelen. Ikävä kyllä viimeaikaisten tutkimusten mukaan muistaisin paljon enemmän, jos tuhertaisin kynällä paperille. Aina ei voi voittaa, tällä on pärjättävä. Pelkkä tabletti ei riittäisi, sillä ei voi kirjoittaa.

Ensi kerralla

Jos informaatiosota jatkuu ja kenties vielä tästä kiihtyy, olisi mielenkiintoista kuulla ensi vuonna vaikka somesotilas-bloggari James Mashiria siitä, miten aktiivisella verkkopresenssillä (bingo!) voidaan vaikuttaa valtion turpo (turvallisuuspolitiikka) -keskusteluun ja osallistua hybridisodankäyntiin. Otsikkoehdotus: “Onko näppäimistö panssaria mahtavampi?”

Kiitos kaikille järjestäjille ja sponsoreille!

Advertisements