Tagged: 2110

Kasvoin Nokian kanssa

Juuri oli uutisissa, että Nokian liiketoimilla on jälleen positiivinen vaikutus Suomen kansantalouteen. Miten ihanasti uutinen helähdyttääkään Nokialandiassa varttuneen nuoren aikuisen mieltä! Kuin menneen loiston päivät ennen Sammon ryöstöä taas kajastaisivat muistin sopukoissa.

Kirjoitin alla olevan tekstin silloisen työnantajani blogiin (joka on nyttemmin suljettu) syyskuussa 2013, joten julkaisen sen tässä uudestaan yhtenä muistelmana noista ajoista, jolloin maamme kukoistus kuorestaan kerrankin puhkesi.

——

Teknillisen korkeakoulun kieliluokkien ilmoitustaululla oli Nokian juliste. Siinä riehakas nuorukainen heilutti ruusupuskaa avoautossa seisten eurooppalaisen piazzan laidalla. Oli kevät 1994, kun olin hakemassa espanjan kielitodistustani. Juliste tuntui rautaesiripun reunalta pelastuneen maan lamasta toipuvassa ilmapiirissä röyhkeän itsevarmalta. Siinä saattoi jo lukea “Connecting People“, mutta Nokia oli tuttu vain Otax-verkon keskusteluryhmistä, joissa morkattiin “Mokian” virhealttiita modeemeja.

Olin kesän töissä Madridissa TEKESin teollisuussihteeristössä, ja sain asua Nokian vuokrakämpässä kahden Nokia-harjoittelijan kanssa. Toinen laski Madridin kännykkämastojen optimisijainteja, toinen teki mystery shoppingia ympäri Espanjaa. Kova tahti pojilla oli.

Pomoni, teollisuussihteeri, muisti aina lounaalle lähdettäessä heilauttaa Nokia 2110 “Kalashnikoviaan” suurlähetystön respan rouvalle ja sanoa “tengo mi móvil” (puhelin on mukana) siinä toivossa, että se soisi tapas-tiskillä. (Respan rouvalla oli kausikortti härkätaisteluareenalle, minne kiiruhti aina työpäivän päätteeksi).

Se oli hieno kesä. Espanja rypi lamassa, nuoret juhlivat aamuun asti ja Internet levisi yliopistomaailmasta kaikelle kansalle. Ostin Time-lehden numeron, jossa selitettiin World Wide Webin perusteita. Ensimmäisen kerran ulkomailta saattoi pitää sähköpostillakin yhteyttä kotimaahan kirjeiden lisäksi. Nokian maailmanvalloitus alkoi. Suomesta tehtiin taas suurta.

Pyhimys-elokuvassa esiintyi Nokian kommunikaattori ja sitä juhlittiin Hannoverissa 1997.

Pyhimys-elokuvassa esiintyi Nokian kommunikaattori ja sitä juhlittiin Hannoverissa 1997.

1997 olin Hannoverissa CeBit-messuilla, nörttien taivaassa, matkalla yhdessä Nokiaakin palvelevan yhteistyökumppanimme kanssa. Iltaohjelmassa oli suuri Pyhimys-juhla, jossa myös Leningrad Cowboys esiintyi. Nokian uusi kommunikaattori esitti Pyhimys-elokuvan pääosaa yhdessä Val Kilmerin kanssa. Yhteistyökumppanimme projektit “eräälle suurelle matkapuhelinvalmistajalle”, jonka nimeä ei turhaan saanut mainita, tekivät vaikutuksen. Tietoturvan nimissä graafikoilta nollattiin kuulemma muisti baarissa, ja deadlinet painoivat. IPOt kannustivat kääntämään käyriä koilliseen.

2000-luvun alussa olin ensimmäisessä Nokia-projektissani. Isosta eLearning-ratkaisusta tehtiin tusina kieliversiota. XML:ää ei vielä tunnettu, joten tekstejä oli copypasteamassa lopulta väkeä useammasta firmasta. Lopputuloksesta oppivat sekä Nokia että me, ja ylpeitä olimme. Pitkän projektin aikana internet-kupla puhkesi. Kävin ensimmäiset yt:ni, tein liiketoimintasuunnitelman, hain riskisijoittajilta rahaa ja olin mukana yrityskaupoissa, yhtenä valttina Nokia-asiakkuus.

Luotsasin eLearning-firmaamme pari vuotta internet-bisneksen ohdakkeisilla poluilla. Nokia oli välillä niinkin iso asiakas, että siitä oltiin huolissaan. Nokian mittakaavan ja pääkonttorin sijainnin ansiosta Suomeen saattoi muodostua verkko-oppimissisältöjen kaupallista tuotantoa. “Noxun” kanssa tulivat tutuksi NDA:t, IPR:t, mobiili-Finglish ja erityisesti sopimustekstien pirun-englanti sekä lentävä lause “including but not limited to”.

Vaikka pienen alihankkijan paikka välillä näytettiinkin aika selkeästi, oli Nokia Housen tiskin ääressä mukava seistä ja Nokian väki aina vähintäänkin reipasta ja innokasta. Koulutusmateriaalin kuvittamisen haasteena oli vaatimus maailman eri rotujen huomioimisesta. Moinen näkökulma oli pre-perus-Suomessa uutta. Edelläkävijä-Nokian kanssa kehitetyistä toimintatavoista ja ratkaisuista hyötyivät muutkin asiakkaat.

Kunnon suomalaisena olen viestinyt aikuiselämäni tärkeät asiat nokialaisella. Puhelin voi olla mikä tahansa, kunhan se on Nokian kommunikaattori. Mutta kun jouduin 2010 ostamaan iPod Touchin nähdäkseni, miten kosketusnäyttö toimii, oli selvää, että porauslautta oli todella liekeissä. Siitäkin on selvitty, ja Lumiaani toivoisin vain oikeaa qwerty-näppäimistöä. (2015: Lumiastakin jouduin jo luopumaan. Nykyinen Googlen puhelin ei tunteita herätä).

Puhelimia kesämökillä 2009.

Puhelimia kesämökillä 2009.

Virren sanoin “Ei ole täällä mitään pysyvää”, ja ehkä hyvä niin. Eihän tässä kuitenkaan muistokirjoitusta olla laatimassa. Yhteistyö Nokian kanssa on kehittänyt suomalaisten yritysten liiketoimintaa tarjoamalla ainoan todella globaalin tason porkkanan. Siinä ohessa ja siltä pohjalta syntyy jatkossakin hyviä tuotteita ja työtä, kun tuo porkkana muistetaan.

Menneiltä Nokia-vuosilta olen saanut paljon. Parasta on se pilven reunalla Facebookissa istuva, yhteisen historian jakava ja uutta luova työkaverien, entisten ja nykyisten noksulaisten ja kilpailijoidenkin porukka, jonka kanssa seurustelen päivittäin virtuaaliavaruudessa. Se oli kuitenkin Connecting People.

Advertisements